Onko teillä koskaan ollut tunnetta, että olisitte halunneet olla joku muu? Jopa niin epätoivoisesti, että todellisuus hämärtyy niin, ettei edes huomaa itsessään moista kehitystä?
Backyard Babiesin siunattua lepoa on kestänyt jo sen verran, että solisti Nicke Borgin ylävartaloa kutittaa, koska hän ei ole päässyt poseeraamaan paidatta. Se on siis soololevyn paikka. Harmi vain, että meillä on jo Mike Ness. Ja ne jotka ovat Nessiin ja hänen egoonsa tutustuneet tietävät, että yhdessä Mike Nessissä on riittävästi tämän maailman tarpeiksi.
Homelandiin on tuhat syytä suhtautua kyynisesti. Kun nollaa ennakkoluulonsa ja inttää itselleen, ettei kyseessä ole Social Distortionin pääjehun kolmas soololevy, viettää albumin parissa monta hyvää hetkeä. Hommia siinä saa silti tehdä, sillä Borg on valinnut esikoissoolonsa tyylilajiksi kantrahtavan amerikanrockin. Varmemmaksi vakuudeksi Borg coveroi vielä Distortionin anthemisen Bad Luckin.
Levyssä ei ole oikeastaan mitään muuta ulkoista vikaa. En vain millään voi ottaa täysin tosissani Borgin ”kypsää lähestymistapaa”. Sen kummemmin romantisoimatta Mike Nessin sankaruudeksi kasvanutta narkkaritarinaa, eivät Borgin buutsit ole riittävän tiiviit tallomaan näin paskanhajuista musiikkiperintöä.
Backyard Babiesin viimeiset tekeleet Homeland sentään pesee 6-0.