THE NIGHTINGALES: Sentimental Hospital

Arvio julkaistu Soundissa 05/2007.
Kirjoittanut: Pertti Ojala.
The Nightingalesin laulua ei ole kuultu aikoihin. Oman bändinsä johtamisen sijasta yhtyeen nokkamies Marko Kantola on viimeksi tavattu pitämästä hauskaa punkpopveteraani Miika Söderholmin Blondiesta innostuneen Debbien kitaristina.

Arvio

THE NIGHTINGALES
Sentimental Hospital
Hiljaiset levyt

The Nightingalesin laulua ei ole kuultu aikoihin. Oman bändinsä johtamisen sijasta yhtyeen nokkamies Marko Kantola on viimeksi tavattu pitämästä hauskaa punkpopveteraani Miika Söderholmin Blondiesta innostuneen Debbien kitaristina.

Jo 90-luvun alusta lähtien operoinut The Nightingales tulee Sentimental Hospitalilla takaisin totutun leikkisänä ja vetreänä. Yhtye on saanut rivistöönsä Pojista ja Sensuurista saakka tutun Pasi Pakarisen ja solistivieraana kuullaan Absoluuttisen Nollapisteen Tommi Liimattaa.

Down Down Down hymyilyttää levyn avauksena Status Quon ja The Facesin sukuisella introllaan. Päällimmäinen vaikutelma levystä onkin se, kuinka vahvana vuosikymmenten takainen poptraditio sen raidoilla elää. Sillä vaikka Thank You My Lord For Plastic istuisikin nimensä perusteella luontevimmin Absoluuttisen Nollapisteen ohjelmistoon, niin itse biisi tuo mieleen lähinnä The Kinksin.

The Nightingalesin humoristiseenkin kaleidoskooppiin mahtuu tälläkin kertaa myös ripaus jazzillisuutta ja varsinkin Hard Working Manilla jo ammoin tavaramerkikseen erottunutta Villistä Lännestä periytyvää saluunapianismia. 

Muut artistin levyarviot