Mielikuva välähtää nopeasti, mutta ei päästä otteestaan. Vaikka ymmärrän ajatuksen etäiseksi, tunnen koko ajan kuuntelevani demoa levystä, jonka Arcade Fire olisi voinut tehdä heti Funeralin (2004) jälkeen.
Hatara illuusio paljastaa jotakin olennaista calgarylaisen moniosaaja Chad VanGaalenin uutukaisesta. Miehen tapa yhdistää näennäistä nuhruisuutta ja yksityiskohdille tarkkaa tuotantoa on persoonallisuudessaankin tuttu. Arcade Firen ohella VanGaalenin selän takaa kurkkivat ainakin Pavement ja Television.
Kuitenkin Light Information on myös nihilistisen omaleimainen. VanGaalenin ilmaisu perustuu kotikutoiseen ja epämukavaan yleisilmeeseen, jonka pintaan satunnaiset kujeet ja provokaatiot luovat kiehtovan jännitteen. Parhaimmillaan jälki on odottamattoman rikasta. Mureat kitarariffit raapivat harhaiseksi etääntynyttä laulua, imelät koskettimet rienaavat resuista esillepanoa ja maineettomat melodiat tiivistyvät koskettaviksi kertosäkeiksi.
Tulkitsijana VanGaalen on väritön mutta kyllin vetovoimainen. Hänen makaaberi kerrontansa laajenee tämän tästä kappalerajat ylittäväksi henkilökuvaksi, jota tarkastelee mielellään, vaikka on unohtanut mistä tarina alkoi, eikä ole kovin kiinnostunut lopusta. Kuolevaisuuden varjostama Light Information vaatii kuulijalta oikeaa mielentilaa, mutta antaa samalla enemmän kuin lupaa.