Kypsään ikään ehtinyt mutta aina yhtä räikeä punkfrau antaa henkistymisensä kuulua koko albumin mitalla. Läpi 1970-luvun lopulla alkaneen levytysuransa shokeeraamaan tottunut Nina Hagen täyttää mukaan kelpuuttamastaan Depeche Moden biisistä nimensä saaneen levyn silkalla gospelilla.
Siinä missä gospel on keskeinen osa Tom Jonesin uutta Praise & Blame -albumia, niin Nina Hagen on täysin rinnoin Jeesuksen matkassa. Levyt ovat sukua sikälikin, että biisit Nobody’s Fault But Mine ja Run On löytyvät kummaltakin. Nina Hagenin ansioksi voi kuitenkin lukea sen, että hän ei ole kehdannut väittää biisejä omikseen.
Miehistyneen äänensä käheydellä brassaileva Nina Hagen tekee pelin selväksi heti mandoliinin ja haitarin värittämällä avauksella God’s Radar. Jumalan tutka on tarkka kuin maanviljelijöiden peltoja kyttäävät EU:n satelliitit. Jatkossa Hagenin gospel soi milloin folkpitoisena, bluesina, kantrina tai rehellisenä Jeesus-humppana. I’ll Live Againin viihteellisyys lähestyy yllättäen David Lee Rothia. Albumin linjaan ainoan todellisen poikkeuksen tekee kuitenkin Billy Braggin Woody Guthrien tekstiin säveltämä All You Fascists Bound To Lose, jonka Bragg ja Wilco levyttivät toiselle yhteisalbumilleen Mermaid Avenue Vol. II (2000).
Nina Hagen on aina ollut yhtä lailla koominen kuin hurja hahmo. Hillittömän Personal Jesusin pisteet olisivatkin vaarassa pudota, jos albumin ottaisi viimeisen päälle vakavasti.