No Sinner ei keksi uutta ruutia, mutta vanhoista aineksista nuori vancouverilaisbändi sekoittaa debyyttialbumillaan väkevän cocktailin. Samannimisen ep:n kappaleet sisältävässä Boo Hoo Hoossa ei ole mitään muka-meininkiä. Tavara jaellaan tosi tarkoituksella eikä fuulalle ole sijaa. Luultavasti No Sinner on livenä murhaa.
Ensin iskee Colleen Rennisonin rutkasti hänen 25 vuottaan eläneempi laulu, jossa on Etelän kirkkoihin ja 60-luvun lopun rock’n’souliin viittaavaa särmää. Turhaan tyttöä ei ole sanottu ”uudeksi Janis Jopliniksi”, vaikka ääni onkin erilainen.
Kitaristi/pianisti Eric Campbellistä, rumpali Ian Brownesta ja kahdesta vuorottelevasta basistista koostuva bändi vastaa Colleenin haasteeseen sähäkästi. Nina Simonen versio Work Songista vedetään Black Sabbathin ja MC5:n synteesinä. Paikoin torvilla tai uruilla tuetun soiton juureva kiihko on kautta linjan huima, mutta hienovaraisia nyanssejakin löytyy yllin kyllin.
Omissa biiseissä on hyvin vaihtelua nimiraidan telttakokousrokkauksesta ja Rise Upin rauhoittavasta gospel-balladista If Anythingin intohimovuodatukseen. September Moonin slidellä pedattu yöllinen herkistely nostattaa ihokarvoja. Motownmaisen bassolinjan siunaama Love Is A Madness muistuttaa Dusty Springfieldin Spookysta. Mahtisärön leimaama Devil On My Back toimii loistavasti, vaikka haiskahtaakin Black Keyesiltä.