Aiemmin Dive-nimellä tunnetun helsinkiläisyhtyeen debyytti saa kunnian olla myös uuden Piaaf-levy-yhtiön ensimmäinen julkaisu. Eikä se huonompi pelinavaus olekaan, vaikka paikoin yhtyeen vaikuttimet puskevat liiaksi pintaan. Kylmä tosiseikkahan on, että tämäntyylistä kohtalokasta, mutta tanssittavaa kitarapoppia julkaistaan maailmalla julmettu määrä. Ja tässä vertailussa The Orders jää armotta Interpolin ja Editorsin kaltaisten tekijöiden jalkoihin.
Yritys on kuitenkin pirun hyvä, se täytyy myöntää. The Ordersin laulaja Lauri Koski on juuri oikeanlainen, synkeää karismaa huokuva keulakuva, eikä valittamista ole muidenkaan jätkien habituksessa. The Orders ja sen uunituore levy-yhtiö ovat tajunneet ulkoisen imagon tärkeyden, eikä tällä osastolla ole selvästikään säästelty. Ja miksi pitäisikään, aivan liian usein Suomessa yhä ajatellaan, että yhtyeen trendikäs ja yhtenäinen ulkoasu tekisivät itse musiikista jotenkin epäaidompaa.
Guilt & Confusion on musiikillisesti tiivis ja yhtenäinen paketti. Soundillisesti levyn jokainen kappale on veistetty aika lailla samasta raaka-aineesta: vahvasti kaiutettuja kitaroita, viiltäviä syntikoita, reippaita haikkakomppeja ja Kosken tunteikasta laulua. Pienetkin harharetket orgaanisuuden ja analogisuuden puolelle olisivat tehneet levyn tunnelmalle hyvää.
Ja kyllähän tuo levyn kansikuva on aika suora varkaus Placebolta.