Parasta sveitsiläistä senioridiscoa – Kohta 40-vuotias Yello on yhä leikkisällä tuulella

Arvio julkaistu Soundissa 11/2016.
Kirjoittanut: Pertti Ojala.

Arvio

Yello
Toy
Polydor

Dieter Meierin ja Boris Blankin muodostama Yello lähestyy 40 vuoden ikää, mutta sveitsiläisduo ei näytä kyllästymisen merkkejä musiikiksi kutsutun lelun kanssa leikkimiseen. Kaikinpuolisesta tyylikkyydestään kiinni pitävät herrat tekevät saksalaiskollegojensa Kraftwerkin ja D.A.F.:n tapaan välittömästi tunnistettavaa elektronista popia. Blank luo enenevässä määrin Leonard Cohenin syvyydellä puhelaulavan Meierin taakse bassovoittoisen pehmeää ja tarvittaessa humoristisestikin pörisevää teknobeatiä.

Limbo ja Tool Of Love kiteyttävät notkealla svengillään Yellon discoista olemusta. Tanssiraitojen lomaan ripottuvista tunnelmallisemmista ja hitaammista raidoista Fifi Rongin ja cohenmaisen Meierin duetoima Dark Side yltää lähimmäksi One Secondille (1987) ikuistettua Shirley Basseyn tähdittämää The Rhythm Divinea. Malian laulu ja Jeremy Baerin bluesahtava kitarointi maustavat introltaan kraftwerkistä Starlight Sceneä.

Kun Meier ja Blank näyttävät Toyn kannessa vastaanottavan pastasiivilöistä rakennettuihin päähineisiinsä viestejä avaruudesta, niin kuulijankaan ei kannata suhtautua ryppyotsaisesti parivaljakon korkeatasoiseen ja äärimmäisen viihdyttävään musiikkiin. Sveitsille Yello on jopa jodlausta hauskempi vientituote.

Muut artistin levyarviot

Lisää luettavaa