YELLO: Motion Picture

Arvio julkaistu Soundissa 01-02/2000.
Kirjoittanut: Asko Alanen.
Teknopioneerien dynaaminen duo 20 vuotta kestänyttä levytysuraansa. Sveitsiläiskaksikko Yello on aina operoinut tiiviissä tuntumassa moderniin tanssimusiikkiin sekä videoiden ja elokuvien visuaaliseen rytmitykseen.

Arvio

YELLO
Motion Picture
Mercury

Teknopioneerien dynaaminen duo 20 vuotta kestänyttä levytysuraansa. Sveitsiläiskaksikko Yello on aina operoinut tiiviissä tuntumassa moderniin tanssimusiikkiin sekä videoiden ja elokuvien visuaaliseen rytmitykseen. Boris Blankin masinoima musiikki on astellut rohkeasti koneavaruuksien takaisiin maailmoihin ja Dieter Meierin laululyriikat ovat pitäneet lokikirjaa löydetyistä soundisivilisaatioista. Uudella albumillaan Yello tunnustautuu elokuva-friikiksi, minkä aseman se varmisti toki jo 80-luvun puolivälissä, kun Oh Yeah -hittiä hyödynnettiin ainakin kolmessa Hollywood-elokuvassa.
Tietysti Yello rakentaa kuuloelokuvansa omilla ehdoillaan, lyriikoiden pelkistetyillä leffaimpressioilla sekä linjakkaiden konesoitinnusten sinnikkäästi puskevalla svengillä. Biisit ovat kierolla tavalla nerokkaita yhden tai kahden koukun tanssiaihioita, jotka jättävät runsaasti tilaa sämpläysten ja miksausten mahdollisuuksille. Niitä sydämellistää Dieter-cyborgiksi muuttuneen Barry Whiten urahtelu virtapiirien vallatessa alaa inhimilliseltä melodiatajulta. Releiden säkätys, plugien pulputus, kiintolevyjen viuhke ja mikrochippien maailmoista aktiivikaiuttimiin tunkevat synkronoidut sivuäänet muuntuvat Yello-serverin avulla vilkkaintakin valokaapeliyhteyttä sujuvammaksi sointujen ja niihin pakattujen kuvastojen tietovirraksi. 

Muut artistin levyarviot

Lisää luettavaa