PATRICK WOLF: The Bachelor

Arvio julkaistu Soundissa 6/2009.
Kirjoittanut: Mikko Meriläinen.

Patrick Wolf toteutti neljännen albuminsa Bandstocks-nimisen rahoitusmallin avulla: fanit sijoittavat albumiin varoja kuin pörssiyhtiöön, saaden kiitokseksi nimensä kansiin ja ehkä vähän taskurahaakin. Albumin piti alun perin olla tupla, mutta kakkososa The Conqueror ilmestyykin vasta myöhemmin.

Arvio

PATRICK WOLF
The Bachelor
Bloody Chamber Music

Patrick Wolf toteutti neljännen albuminsa Bandstocks-nimisen rahoitusmallin avulla: fanit sijoittavat albumiin varoja kuin pörssiyhtiöön, saaden kiitokseksi nimensä kansiin ja ehkä vähän taskurahaakin. Albumin piti alun perin olla tupla, mutta kakkososa The Conqueror ilmestyykin vasta myöhemmin. Hyvä niin, sillä tässäkin riittää sulattelemista.

Brittiläinen Patrick Wolf on kerännyt ihmetystä ja kehuja Lycantrophy-debyytistä (2003) lähtien. Miehen persoonallisen tyylin perustana on tapa hyödyntää niin rocksoittimia, ohjelmoituja rytmejä kuin runsaita jousia ja kuorojakin. Tunnistettava on myös hänen eläytyvä, sanoja hengästyneesti painottava laulutyylinsä.

Parhaimmillaan Patrick Wolfin jännät konetaustat ja haikeat viulut luovat kiehtovaa kudelmaa, kuten hektisesti eteenpäin laukkaavassa, rautalankakitaroiden sävyttämässä Oblivionissa. Kokonai­suutena The Bachelor -levy on kuitenkin turhauttava. Varsin sekavalla albumilla on kerrasta mieleen takertuvia hittejä, sekä haastavia, mutta palkitsevia ja yltä­kylläisesti sovitettuja teoksia (täyteläinen Damaris), kuten myös ohi lipuvia lauluja ja silkkaa sekameteliä. Sitkeästä yrittämisestä huolimatta albumista ei muodostu selkeää kokonaisuutta.

Lisää luettavaa