Tamperelainen Plain Fade äänitti viime vuoden toukokuussa kahdeksan tuntia improvisoitua ääntä Aurejärvellä. Nauhoista työstettiin 40-minuuttinen, kymmeneen raitaan tyhjenevä Aure, jonka olemus uhmaa totunnaista taipumusta jakaa musiikki ennalta työstettyyn ja valmistelemattomaan. Se heijastaa kirjoittamatonta ja sovittamatonta mutta editointivaiheen ansiota niin ikään huoliteltua, harkittua joskaan ei kesytettyä. Inspiroivan luonnon karuus, väkevyys ja vääjäämättömyys ovat piirtyneet Auren hahmoon.
Urautuneimmillaan kvintetti muistuttaa, ettei improvisoiminen merkitse konventioiden purkautumista sinänsä vaan yhteen, varsin sovinnaiseksi jalostuneeseen ajattelumalliin asettumista. Näiden näennäisesti tyhjästä ilmaantuvien äänien, osien, kaavojen, muotojen ja tekstuurien kirjo, niiden sattumanvaraisen ja hallitsemattoman ajoituksen kiistattomuus, kiinnittää Plain Faden lukuisiin mahdollisiin perimiin. Väljät perusrakenteet ohjaavat huomion siihen, minkä ei ole useimmiten tarkoitus kuulua, palvella varsinaisena kiintopisteenä ja millä ei ole mitään ilmeistä merkitystä.