Rakastin Poison Ideassa aina kikkailun puutetta ja suoraviivaista menoa. Verrattuna tähän oregonilaiseen poppooseen kalifornialaiset bändit kuten Dead Kennedys, Black Flag ja Circle Jerks olivat taiteellista venkoilua. Poison Idea imi hienolla tavalla vaikutteita hard rockista.
Tämä on Poison Idean ensimmäinen levy sitten Pig Championin kuoleman, mutta ruotuun on neljännesvuosisadan jälkeen palannut Vegetable Olsen ja uusi levy onkin hieno yhdistelmä klassista Poison Idea -junttausta ja nuoren rytmisektion intoa. Toimivaa paahtoa.
Pari taukoakin saadaan. Psychic Wedlockin pianointro ja parin minuutin kohdalla naamalle läsähtävä puolitempoinen psykedeliaosio ovat molemmat upeita. Hienointa on kuitenkin jonkinlainen Bad Seeds- tai Ennio Morricone -kohtaus, jonka bändi saa kappaleessa Dead Cowboy. Vaikuttava, ihokarvoja asennossa seisottava repäisy – silloinkin kun kitaristi referoi selvästi hymyssä suin Wicked Gamea. Plussapisteet kautta linjan humoristisista kitarasooloista.
Levylle mahtuu muutama tylsempi paahto, joissa ei ole löydetty hc:n ja hiukan pöljän hard rockin parasta sekoitussuhdetta.