Arvio: Ruoskan Kade on monin tavoin raskasta kuultavaa

Ruoska kuulostaa yhä jonkinlaiselta indust­rial metal- ja shock rock -bändiltä, mutta siitä uupuu industrialin jyl­hyys ja shokkirokin shokeeraavuus.
Arvio julkaistu Soundissa 4/2026.
Kirjoittanut: Aki Nuopponen.

Arvio

Ruoska
Kade
Inverse

Mikä on välittömin mielikuvasi Ruoska-yhtyeestä? Tuleeko mieleesi bändi, joka harrasti visuaalista ilmettään myöten pilipalitason Rammstein-kopiointia joskus 20 vuotta sitten? Oliko kyseessä vain hetken vitsi?

Ei. Ruoska ei tunnu vitsailevan. Ei ainakaan sillä perusteella, että Kade on bändin kuudes albumi, vaikkakin ensimmäinen 18 vuoteen.

Mikään ei ole muuttunut. Ruoska kuulostaa yhä jonkinlaiselta indust­rial metal- ja shock rock -bändiltä, mutta siitä uupuu industrialin jyl­hyys ja shokkirokin shokeeraavuus.

Jokin bändissä taitaa silti upota kansaan, sillä Ruoskan keikoilla riittää ilmeisesti kävijöitä. Kade-albumia kuunnellessa on vaikeaa ymmärtää, mistä bändin vetovoima johtuu. Soitto soi kyllä jämäkästi, mutta levyn tuotanto, sävellykset ja varsinkin sanoitukset ovat ennem­min parodiaosastoa kuin mitään oikeasti omaa.

En haluaisi heittää Ruoskaa yli laidan, mutta en vain saa selville, onko bändin tarkoitus tehdä hom­maansa vakavissaan vai huumorilla. Vai onko kaiken takana jokin piilevä nerous tehdä sitä kummallakin ta­valla yhtä aikaa?

Neroutta tai ei, mutta Kade-albumilta ei löydy yhtään hyvää kappaletta. Raskasta kuultavaa levy kyllä on – monin, monin tavoin.