Kolmen yhdysvaltalaisartistin muodostama Muna esittää raikasta ja mukaansatempaavaa indierockia. Josette Maskin, Naomi McPherson ja Katie Gavin huokuvat naisenergiaa tuoden rytmejä roudtripeille ja klubeille. Samantapaisia tyttöbändejä oli esillä nykyistä enemmän emon huippuvuosina 2000-luvun alussa. Mieleen tulee hyviä muistoja.
Nämä kappaleet voivat tanssittaa baarin tahmealla lattialla ja tahdittaa kotimatkaa yksin tai yövieraan kanssa. Toisaalta On Call kuulostaa romanttisen komedian biisiltä kohdassa, jossa päähenkilöt alkavat pitää toisistaan, rullaluistelevat ja leikkivät tyynysotaa yhdessä musiikin soidessa.
Bileet loppuvat keskellä levyä: 19-sekuntinen Party’s Over on yllättävä yksityiskohta. Ja sitten mennään taas. Levyn parhaimmistoon kuuluvalla Big Stickillä tanssi jatkuu kasarin musiikki- tai jumppavideoiden tyyliin.
Dancing on the Wallista tuskin syntyy mitään vuosikymmenten päässä muistettavaa klassikkoa, mutta se viihdyttää ja hyvä niin. Elämässä täytyy välillä saada tanssia ja leikkiä tyynysotaa.