Rytmin etukeno on Poutatorvella edelleen yhtä armoton kuin parin vuoden takaisella debyytillä, mutta tyyli selvästi oma ja erottuu muista Suomen ska-bändeistä. Kangasalalaiskuusikon viritys ei perinteitä vaali, tässä tanssitaan elektronisen peli- ja musiikkimaailman vaikutuspiirissä, vaikkei kyseessä konebändi olekaan. Jazzin ja latino-musankin vaikutus on huomattava, etenkin puhaltimissa ja perkussioissa.
Luomuimman osaston vastapainona syntikat surisevat ja vonkuvat vinkeästi. Jonkun jatkumon tässä hyperaktiivisessa instrumentalismissa voi kuulla Frank Zappan Hot Rats-klassikkoonkin, varsinkin Timi-Artturi Mäkelän (basso, syntikat, efektit) progen ja modernin klassisen lippua häpeilemättä liehuttavissa fanfaareissa, kuten Double Bladed Sword ja Bonus Stage Symphony.
Bändin toinen pääsäveltäjä on syntikoita ja perkussioitakin soittava puhaltaja Markus Pajakkala, jonka bassoklarinetti soi mehevästi Tapio Keihään (syntikat, haitari, charango) nimensä väärtisti askeltavassa, haikeassa Kiertoradan pingviineissä. Puppa J:n fiittaama Steppin’ On The Freaky Zone lähentelee jo Jamaikan skata ja kuuluu sekin hauskan levyn kärkeen.
Solarphonic Shock Waves ei vielä ole se killeri, johon Poutatorvella on potentiaalia, mutta levy toimii hyvin autossa ja tanssilattialla.