Joskus aikojen alkuhämärissä, kun setä oli nuori punkin, bluesin ja hiphopin parissa kasvanut jässikkä, tekno tuntui todella ankealta paukutukselta. Sitten joltain kanavalta sattui silmään The Prodigyn Everybody In The Place (Fairground Remix). Todella amatöörimäinen video ja juustoisilla soundeilla ohjelmoitu biisi, mutta homma toimi kuin junan vessa. Bändin eka levy (The Prodigy Experience, 1992) oli sitten vähän niin ja näin. Sille voidaan suoda camp-arvo nyt, mutta ei sitä jaksa kokonaisuutena kuunnella. Aidosti nerokkaat hetket ovat Out Of Spacea lukuunottamatta harvassa. Ehkä Weather Experiencen taivaallinen hoopous voidaan laskea.
Uudelleenjulkaisun kakkoslevyn remixit ja muu sälä on enimmäkseen yhdellä kuuntelulla katsottu. Joitain hienoja juttuja löytyy, kuten jo mainittu allekirjoittaneen porttihuume ”junttiteknon” pariin, totaalisen häpeämättömällä huonolla maulla väännetty ja liitoksissaan natiseva Out Of Space -remix ja saman biisin liveversio. Koko paketti on liikaa oman aikansa lapsi.
Bändin toinen levy (Music For The Jilted Generation, 1994) olikin sitten jo aivan eri juttu. Surf-shortsit ja neonvärit olivat historiaa. Tilalla oli särmikkäämpi, hiusmuodillaan ja piilareillaan hämmennystä herättävä retkue. Musiikillisesti The Prodigy oli löytänyt oman soundinsa: kitaroita, teknobasaria, junkkabreikkejä, ruvelle vedettyjä huiluja sydämen pysäyttävällä tahdilla. Poison ja Voodoo People ovat loistavaa poptaidetta, vetäen tuotannollaan vertoja parhaimmille Bombsquad-tekeleille. Aika ei ole syönyt tätä läheskään yhtä ahnaasti kuin debyyttiä.
Kakkoslevyltä löytyy tässä tapauksessa monta aarretta. The Chemical Brothersin Dust Brothers -nimellä tekemä Voodoo People -remix on eläimellisen toimivaa bigbeatia. Radio 1 Maida Vale Session -versio Poisonista, itseparodian kanssa flirttaileva Scienide tai hetkittäin Ministry-henkinen Rat Poison -ekstroissa on tarpeeksi monta hienoa hetkeä, että sitä voi kuunnella punastelematta.
The Prodigyn vahvuus oli ehkä siinä, ettei Essex ole Lontoo. Bändi kehittyi trendien perässä ratsastamiselta rauhassa teknon vastineeksi AC/DC:lle ja rokkasi hetken aivan yhtä kovaa kuin The Chemical Brothers kahdella ekalla levyllään. Molempien taika katosi ”uudistumisen” myötä.