RACHID TAHA: Tékitoi

Kaikista rai-laulajista – jos Pariisin marokkolaiset lasketaan – suosikkini on Rachid Taha. Hänellä on oma vahvasti marokkolaissävyinen soundinsa ja rosoisen käheää sielukkuutta niin laulajana kuin lauluntekijänä, joka osaltaan yrittää tuoda valoa kulttuurien väliseen pimeyteen.

Levyn tasokkuudesta saadaan kiittää myös Tahan pitkäaikaista kumppania Steve Hillagea. Gong-veteraanin panos on merkittävä tuottajana, miksaajana, sovittajana, kanssasäveltäjänä ja kitaristina. Teknoakin tekevä Hillage hyödyntää myös trancea ja kitaroi harkiten, mutta tyrnästi. Mestariperkussionisti Hossam Ramzyn, egyptiläisjousien, perinteisten berberisoittajien, länsimaisen rytmisektion ja paikoin länsimaistenkin viulujen sekä Brian Enon (syntikat) avittama parivaljakko osaa sekoittaa modernit ja muinaiset ainekset väkeväksi majouniksi, joka kolahtaa kovaa tanssien ja/tai kuunnellen.

Herkuista mainittakoon arabiaksi käännetty ja "tapahtumapaikalle viety" The Clash -laina Rock El Casbah. Oma materiaali ei sen rinnalla kalpene. Ärjy kitarariffi antaa Lli Fat Massa ja Safissa oivan vastakappaleen jousille ja akustisille kielisoittimille. Mamachia tai Shufia funkympaa hypnoosia saa hakea. Vauhdikas nimiraita duetoidaan ranskalaisen Christian Olivierin ja herkkä Winta georgialaisen Kaha Berin kanssa.