RADIOHEAD: The Best Of

RADIOHEAD
The Best Of
Parlophone

Onpas EMIllä kiire Radioheadin tuotannolla rahastamisen kanssa. Ensin tuli turha albumiboksi kuin sattumalta keräämään muruset viime syksynä ilmestyneen In Rainbows -levyn lautaselta ja nyt yhtä turha The Best Of ilmestyy sopivasti yhtyeen kiertueen alkaessa. Ihan tässä voisi ajatella, että yhtiössä on imaistu herne nenään, kun Radiohead päätti jatkaa muiden kanssa. 

Radioheadin jäsenet eivät ole osallistuneet The Best Ofin kokoamiseen millään lailla. Se on annettu tehtäväksi jollekin, joka ei ole osannut näyttää toimistopöytänsä ääressä alati kiireiseltä. Jos kappaleet olisivat kronologisessa järjestyksessä, ne saattaisivat edes vihjata jonkinlaisesta kehityskaaresta tai tarinasta, mutta nyt valikoiman tolkuttomuus laittaa pään kivistämään. Onneksi levyn kanssa rinnakkain ilmestyvällä dvd:llä sentään on pitäydytty lähes aikajärjestyksessä.

Kuvitelkaapa mielessänne vaikka The Best Of Almodovar -dvd, jossa olisi lyhyitä pätkiä ohjaajan kaikista elokuvista ajallisesti sikin sokin. Semmoinen tuntuu järjettömältä. Kuten tuntuu myös ajatus albumikokonaisuuksiin keskittyvän Radioheadin The Best Of -kokoelmasta.

Kokoelmilla houkutellaan yleensä ns. satunnaisia kuulijoita ja levyjen ostajia. Sellaisilla ei ole juuri mitään tekemistä Radioheadin kanssa. Kesän keikkaliput kahmineet fanit omistavat jo suosikkinsa levyt eivätkä taatusti kaipaa tällaista julkaisua. Toista on Rollarien stadionkeikoille näyttäytymään raahautuvien firmalippulaisten ja muiden kelkasta pudonneiden laita. He saavat tarpeeksi rock’n’rollia mistä tahansa kokoelmasta, jossa on se ihana Satisfaction. (Itse asiassa mikä tahansa Rolling Stones -kokoelma onkin parempi ostos kuin Radioheadin The Best Of.)

Toki nämä kaksi levyä sisältävät 29 biisin verran oman aikansa edistyksellisintä ja vaikutusvaltaisinta musiikkia, mutta silti noviisin on parempi aloittaa jostain muualta – oikeastaan mistä tahansa Radioheadin studioalbumista paitsi ihan ensimmäisestä (Pablo Honey, 1993). Ehkä suosittelisin erityisesti klassista OK Computeria (1997) ja kiteytynyttä In Rainbowsia.