RADIOHEAD: OK Computer

Arvio julkaistu Soundissa 4/2009.
Kirjoittanut: Tero Alanko.

Kun Radiohead jätti ovet paukkuen EMIn, riidat koskivat muun muassa yhtyeen oikeuksia vanhaan materiaaliinsa. Näihinkään julkaisuihin bändin jäsenet eivät ole koskeneet millään tavalla. Asian hyvä puoli on se, että levy-yhtiö heittää kritiikittä esille kaiken Radioheadin julkaiseman.

Arvio

RADIOHEAD
OK Computer
Parlophone

Kun Radiohead jätti ovet paukkuen EMIn, riidat koskivat muun muassa yhtyeen oikeuksia vanhaan materiaaliinsa. Näihinkään julkaisuihin bändin jäsenet eivät ole koskeneet millään tavalla. Asian hyvä puoli on se, että levy-yhtiö heittää kritiikittä esille kaiken Radioheadin julkaiseman.

Kiusanteolta tuntuneen boksin ja turhan kokoelman jälkeen rahavaikeuksissa rypevä yhtiö lypsää erikoispainoksilla Radioheadin ensimmäisistä albumeista. Laajimmissa laitoksissa tuttua levyä jatketaan singleraidoista, radiosessioista ja muusta ajankohtaisesta koostuvalla toisella cd:llä sekä laiskasti kootulla dvd:llä. Pablo Honeyn ja The Bendsin keikkamateriaali on peräisin samalta keikalta Lontoo Astoriasta ja OK Computerin dvd-osuus vitsi sinänsä – kolme videota ja sinänsä arvokas esitys Jools Hollandin tv-show’sta juuri ennen albumin ilmestymistä.

Vaikka nämäkin julkaisut osoittavat, että EMI rakastaa enemmän rahaa kuin taidetta, ei Radioheadin musiikki ole miksikään muuttunut. Helmikuussa 1993 ilmestynyt persoonaton Pablo Honey -debyytti lupasi vähän. Hajanainen levy näykki kummissaan niin grungea kuin sen jalkoihin jäänyttä brittiläistä indierockiakin. Ilman vähitellen esiin hivuttautunutta Creepiä olisi Radiohead jäänyt levy-yhtiön nokkimisjärjestyksen pohjalle.

Kaksi vuotta myöhemmin ilmestyneellä The Bendsillä esiintyy tyystin toinen bändi. Albumi on täynnä komeita stadionpop-biisejä, mutta itseäni kiusaa vaikutelma uudeksi U2:ksi pyrkimisestä. Klaustrofobiaa on The Bendsillä mukana vasta Thom Yorken jatkuvasta kiertämisestä kummunneissa teksteissä.

Runsaiden bonusten joukkoon kuuluu monia fanien rakastamia biisejä, kuten Banana Co. ja Talk Show Host, joita yhtye esitti antaumuksella keikoilla. Sama pätee myös kesällä 1997 ilmestyneen OK Computerin lisämateriaaliin.

Kun tarkkaan lukee, löytyy The Bends -levyn tekijätiedoista Nigel Godrichin nimi. Tuolloin hän oli mukana tuottaja John Leckien apupoikana, mutta OK Computerista lähtien mies on ollut ”yhtyeen kuudes jäsen”.

Nigel Godrichin vaikutusta Radioheadin myöhempiin levyihin voi vain arvailla. Ainakin hän oli mukana OK Computerin nauhoituksissa alusta asti, siitä lähtien kun yhtye rupesi kasaamaan mestariteostaan treenivajassaan. Albumin suurin innoittaja oli Miles Davisin improvisaatiolle ja editoinnille rakentuva Bitches Brew -järkäle.
Tuskin kukaan odotti Radioheadilta vuosikymmenen taiteellisesti merkittävintä rocklevyä. Vain Nevermind (1991) voi kilpailla sen kanssa vaikutuksen laajuudessa, mutta OK Computerin jättämä jälki oli uusi. Nirvana toi energian takaisin rockiin, mutta Radiohead myi miljoonia ja innoitti aloittelevia yhtyeitä musiikilla, joka oli oikeasti haastavaa ja ahdistavaa.

Mikä hienointa, myös OK Computerin jälkeen Radiohead on pystynyt alituisesti uudistamaan ilmaisuaan. Myöhemmistä levyistä vain Hail To The Thief (2003) on tuntunut tyhjäkäynniltä.

Lisää luettavaa