Radioheadin alkuvuonna julkaistun King Of The Limbs -levyn kappaleiden jytääviä remix-versioita kuunnellessa mieleen tulee ensimmäisenä, että minkälaisessa diskossa tanssitaan näiden kappaleiden tahdissa? Luultavasti yökerho olisi neurootikkojen ja itsemurhakandidaattien mustan huumorin pesäke.
Thom Yorke on pestannut levylle monia tietokonemusiikin guruja, kuten Cariboun, Four Tetin, Modeselektorin ja Nathan Faken. Tupla-albumin ongelmaksi muodostuu se, että remiksaajat edustavat aatemaailmaltaan turhankin läheisesti Radioheadin IDM-henkistä nykylinjaa. Suuri osa uudelleenversioinneista on toki monessa mielessä erilaisia kuin alkuperäiset, mutta tunnelma on pitkälti samankaltainen.
Anonyymissa ja teknologiavetoisessa konemusiikissa nimenomaan auteur-henki ja konseptiajattelu osoittautuvat usein toimivimmiksi ratkaisuiksi. Kiekon mieleenpainuvimpia hetkiä ovat Four Tetin dubahtava näkemys kauniista Separatorista sekä Harmonic 313:n ja Mark Pritchardin tyystin eriparia olevat versiot Bloom-kappaleesta. Jälkimmäisestä kuullaan kuitenkin yhteensä viisi eri versiota, ja se on jo liikaa.
Radioheadin kappaleita on versioitu paljon myös jazzmuusikoiden keskuudessa. Esimerkiksi yhdysvaltalaispianisti Brad Mehldau on tulkinnut yhtyeen biisejä paneutuneesti ja hartaasti tutkiskellen. Akustinen remake-levy olisikin ollut ajatuksena kiinnostavampi.
