Kun Kid A:ta (2000) ja Amnesiacia (2001) kuuntelee yli 20 vuoden kokemuksella, on vaikea hahmottaa, kuinka kokeellisilta ne ilmestyessään tuntuivat. Nykyisin levyjä kehystävät lähinnä ansaittu klassikkoarvo ja ripaus omakohtaista nostalgiaa. Mutta aikoinaan niillä soi uusi aika, tavallaan uusi yhtyekin.
Pyöreiden vuosien kunniaksi koottu Kid A Mnesia -tripla kiteyttää albumien merkityksen ja keskinäisen suhteen. Kid A hahmottuu jääräpäiseksi mutta luontevaksi siirroksi, joka viimeistään vapautti Radioheadin näkemään musiikkinsa kollaaseina ja teknologian osana sävellyksiään. Amnesiac on puolestaan Kid A:n hahmotelmamaisempi kylkiäinen, jonka identiteetti kantaa niin pehmeäkaariset melodiat kuin yhä pidemmälle etenevät irtiototkin. Yhdessä levyt tiivistyvät origoksi, jota vasten Radioheadin koko tuotanto asettuu kontekstiinsa.
Kaksikkoa täydentää vaihtoehtoisista versioista, katkelmista ja muista arkistopoiminnoista koottu puolituntinen Kid Amnesiae -bonus. Keräelmä ei kirjoita historiaa uusiksi, vaan pitäytyy hentona, yhtyeen näkemyksen kokonaisvaltaisuutta alleviivaavana kaneettina: valtaosa sen sisällöstä soisi luontevasti osana alkuperäisiä albumeita, eikä yksikään kappale muuttaisi niiden luonnetta. Koosteen varsinainen täky, pohdiskellen soljuva If You Say The Word, tuntuu sekin lähinnä yleislinjoja tukevalta riviraidalta.
Tämä kielii tietysti siitä, että Radiohead tiesi vuosituhannen vaihteessa tarkkaan mitä teki. Kun yhtye otti uransa kenties suurimman askeleen, se ei antanut itselleen mahdollisuutta epäonnistua.
