RADIOHEAD: Kid A

Arvio julkaistu Soundissa 10/2009.
Kirjoittanut: Petri Silas.

Radiohead tekee usein ilmeisen vilpittömästi ulkomusiikillisia ratkaisuja, jotka on suunnattu suoraan aikaa ja olosuhteita vastaan. Paradoksaalista on, että näin toimiessaan yhtye onnistuu oikeastaan vain korostamaan omaa merkittävyyttään. Tutkainta vastaan potkiminen kärjistyi tämän levykolmikon aikana, vuosina 2000–03.

Arvio

RADIOHEAD
Kid A
Virgin

Radiohead tekee usein ilmeisen vilpittömästi ulkomusiikillisia ratkaisuja, jotka on suunnattu suoraan aikaa ja olosuhteita vastaan. Paradoksaalista on, että näin toimiessaan yhtye onnistuu oikeastaan vain korostamaan omaa merkittävyyttään. Tutkainta vastaan potkiminen kärjistyi tämän levykolmikon aikana, vuosina 2000–03.

Vuoden 1997 OK Computerin jälkeen paluuta entiseen ei ollut, ja kun sopimus EMIn kanssa vielä veteli sopivasti viimeisiään, soi bändi itselleen vapauksia, joita kuka tahansa muu olisi pitänyt kaupallisena itsemurhana. Mutta sehän on ollut edelläkävijän rooli, etuoikeus ja velvollisuus aina. Ja jos muut eivät olisi antaneet ohjaksia niin selvästi laulaja Thom Yorken käsiin, Radioheadistä tuskin olisi kirjoitettu yhtä useaa lehtijuttua kärjellä ”maailman tärkein bändi”.

Yorken suuri oivallus ei ollut mikään salaisuus. Hän kertoili innostuneensa Kid A:hin (2000) ja Amnesiaciin (2001)johtaneiden sessioiden aikaan häiriöelektrosta ja tuotti kehumalleen Warp Recordsille varmasti merkittävät kassavirrat. Ja niin kävi, että juuri näillä Autechren ja Aphex Twinin hehkussa tehdyillä levyillä Radioheadin onnistui tulkita ahdistuneisuuden, vieraantumisen ja ulkopuolisuuden tuntemuksia ainutlaatuisella herkkyydellä. Etenkin Amnesiac upeine Pyramid Songeineen ja Knives Outeineen on vain kasvanut korkoa sitten ilmestymisensä.
Kuten Radioheadin kolmen aiemmankin studiolevyn uusintapainoksen kohdalla, myös nämä setit on paisutettu kahden cd:n ja yhden dvd:n mittaan. Lisäaudiona saadaan demoja, livetallenteita sekä remiksejä ja Kid A:tä lukuun ottamatta myös sinkkujen b-puolia. Dvd:t sisältävät tietenkin biisien promovideoita sekä keikkatulkintoja, ja niiden kohdalla kiinnostavinta antia tarjoilee Kid A.

Erityisen vakuuttava on Amnesiacin bonuslevy, joka tekee hyllyyn keräämäni cd-sinkut tarpeettomiksi. Kiehtoo pohtia, noinko Oxfordin viisikko olisi saanut puristettua samoista sessioista vielä kolmannenkin eheän täyspitkän. Cuttoothissa ja Kineticissä ainakin olisi ollut vahva pesämuna.

Lisää luettavaa