Jukka Nousiainen lataa Räjäyttäjiin ilmeisen ehtymätöntä, itse itseään uudistavaa ruutia. Bändin kuudes albumi on puolitoistatuntinen teos, jossa tuttuja räjähdysalttiita jytäelementtejä höystävät kotikutoisilta kuulostavat syntikat ja space-efektit. Räjä Elektrik Milleniumin käyttövoimana on ilmeisen huvittunutta soittoasennetta, vilkasta teemaideointia ja höpsöäkin huumoria. Assosiaatiot ovat enimmäkseen vapaita ja viehkoja, lievänä poikkeuksena tavanomaisemmat viinavetoiset tapahtumainkuvaukset. Tosin ärsyttävän tarttuva jollotus Krapularobotti on siitä ansaittu palkka ja korvamato, joka alkaa pakostakin naurattaa pöljällä ääntämyksellään.
Kokonaisuutena albumi on kuitenkin melodisesti maanläheinen ja lempeän määrätietoisesti laulettu musikaalisten mielikuvien sikermä. Sen kuvauksissa herätetään mielenkiintoa Jytäskylän, Keurusselän, Laajavuoren ja Luhangan rockmyyttisiin ulottuvuuksiin. Inhimillisistä hahmoista uteliaisuutta lietsovat persoonallisuudet biiseissä Rapa Eini, Tikkamies, Rekkakuskin Rock, Rivo Paroni, Mies joka vei rock’n’rollin Moskovaan ja tyylivaihtelun kruunaama irviranskaksi kirjattu ja laulettu Lö Capitaine n’a Rien Pigé. Ideoiden lähes kakofoninen kirjo värittää mainiosti Räjäyttäjien musiikillista millenniumia ja sen pop-sensibiliteettiä.
