REEF: Getaway

Reefin aikamatka kaukaiselle 70-luvulle jatkuu jo neljännellä albumilla. Getawayn ensimmäinen raita Set The Record Straight tekee kerralla selväksi, että Reefin vankkumattomana missiona on luukuttaa vanhakantaista, testosteronia pursuavaa hard rockia. Vaikka kvartetin soitto onkin aikaisempaa irtonaisempaa ja ronskimpaa, niin Getawayn riffikkäät biisit ovat pohjimmiltaan yhtä ja samaa hartiapankkirockia.
Reefin tykitystä ei voi edelleenkään kuunnella kuulematta samanaikaisesti Led Zeppeliniä ja Black Crowesia. Vokalisti Gary Stringer on sitten viime kerran oppinut hivenen itsehillintää, mutta Getawayn päättävällä I Do Not Know What They Will Dolla miehen kiekaisut ovat tyylipuhdasta Robert Plantiä. Saturday tehoaa suoruudellaan ja Pretendersillä Reef kaahaa villeimmillään. Akustiset kitarat toimivat hienosti Levelsin lisukkeina, mutta All I Want on häpeämättömän kauniina ja tyylikkäästi jousitettuna hard rock -balladina Getawayn ylväin esitys.