RISTO JUHANI: Luuranko

Risto Juhanin debyyttialbumi Luuranko liittää tekijänsä osaksi etenkin Joose Keskitalon ansiokkaasti edustamaa uutta folkhenkistä lo-fi-buumia. Suurelta osin akustisen levynsä helsinkiläinen laulaja-lauluntekijä on ikuistanut pitkähköllä aikavälillä ja jo jonkin aikaa sitten.

Herkkyyteen ja bändi-instrumentaatiossaankin pienimuotoisuuteen luottava Luuranko ei turhia kolise. Levy ei ole sisällöllisesti pelkkää luuta ja nahkaa, vaikka Risto Juhani onkin trimmannut laulunsa vapaaksi kaikesta ylimääräisestä läskistä. Risto Juhani saattaa laulaa Turhuuden sinfoniaa, mutta esityksiinsä mies ei ole krääsää kelpuuttanut.

Riittämätön on trubaduurismia Risto Juhanin tapaan ja Ulkoistettu onni saa hieman yllättäenkin osakseen liki beatleaanisen toteutuksen. Levy alkaa Aika, jota aina odotetaan -kappaleen Syd Barrettista muistuttavalla väkevyydellä ja saman mysteerin äärellä albumi myös päättyy. Tähän aika pysähtyköön valaa optimismia kaiken huolestuttavuuden keskellä. Parempaa huomista kannattaa odottaa vaikka ikuisuus.