ROBERT CRAY: Time Will Tell

Arvio julkaistu Soundissa 08/2003.
Kirjoittanut: Jussi Niemi.
Jo 25 vuotta levyjä tehnyt Robert Cray löysi oman tyylinsä varhain ja on sen kiistaton mestari. Tyylissä pysyminen muuttuu kuitenkin helposti itsensä toistamiseksi eikä "samaa levyä" voi loputtomiin tehdä. Crayn edellisen albumin kohdalla ongelma oli akuutti.

Arvio

ROBERT CRAY
Time Will Tell
Sanctuary

Jo 25 vuotta levyjä tehnyt Robert Cray löysi oman tyylinsä varhain ja on sen kiistaton mestari. Tyylissä pysyminen muuttuu kuitenkin helposti itsensä toistamiseksi eikä "samaa levyä" voi loputtomiin tehdä. Crayn edellisen albumin kohdalla ongelma oli akuutti. Se on tiedostettu pitkäikäisen bändin sisälläkin. Time Will Tell pyrkii tosissaan ratkaisemaan ongelman ja onnistuukin siinä. Kiekko sijoittuu Cray-tuotannon kärkipäähän.

Kyse on yhä niukkaeleisen Memphis soulin vaatteita suosivasta, salafunkystä bluesista, jossa pääpaino on nimenomaan sielukkailla lauluilla ja älykkäillä teksteillä eikä maestron tiukalla telecaster-tikkauksella, vaikka sitäkin toki kuullaan. Ratkaisua haetaan jakamalla vastuuta koko orkesterille. Konstailemattoman napakka tuotanto on Crayn ja pianoa, urkuja sekä klavinettia maukkaasti käsittelevän Jim Pughin hoidossa. Sävelmiä väsäävät, viisaasti erillään, kaikki paitsi basisti Karl Sevareid. Rumpali Kevin Hayes tekee laulunsa vaimonsa Bonnien kanssa.

Järjestään tasokkaisiin biiseihin on haettu tavanomaisesta poikkeavia rakenteita ja palettia laajentavia soinnillisia koukkuja. Ne huipentuvat Pughin tyylikkäästi popahtavassa, mutta taatusti puristeja piinaavassa Up In The Skyssa, jota leimaa Crayn electric bluesitar ja 60-lukuisesti soiva Turtle Island String Quartet. Jouset ehostavat myös Crayn majesteettista Time Makes Two -balladia, johon isäntä nyppii upean soolon. Ajattomuutta huokuvan levyn huippuihin lukeutuvat myös Crayn neworleansmaisesti haikea Survivor ja jylhästi soulikas Spare Some Love. 

Muut artistin levyarviot

Lisää luettavaa