Damon Albarn on pitkään kuljettanut toista musiikillista uraa Blurin ja Gorillazin menestystarinoiden rinnalla. Siihen ovat kuuluneet muun muassa afrikkalaisen musiikin eri muotoihin tutustuminen ja lyhytikäinen The Good, The Bad & The Queen -superbändi.
Hassusti nimetyn veteraanikolmikon täydentävät Fela Kutin bändissä afrobeatia muovannut Tony Allen ja Red Hot Chili Peppersin bassorunkkari Flea. Tahtoisin uskoa, että kyseisen kaliiperin kavereilla ei ole tarvetta lähteä mukaan puolivillaisiin puuhasteluprojekteihin, mutta saatan olla väärässä. Mukavan eloisana taustamusiikkina tämä toimii, lähinnä 71-vuotiaan Allenin arvaamattoman naputtelun ansiosta, mutta ainakin selvin päin levyssä on kummallisen vähän tarttumapintaa.
Musiikin eksoottisuus jää näennäiseksi jopa länsimaisen popmusiikin turruttamissa korvissa, vaikka mukaan on kutsuttu muun muassa malilainen laulaja Fatoumata Diawara ja ghanalainen räppäri M.anifest. Tom Tom Clubin mieleen tuovan, ihastuttavan aurinkoisen Hey Shooter -kappaleen tulkitsevan Erykah Badun musiikin peruspilarit ovat aina olleet muualla kuin Afrikan mullassa. On kuvaavaa, että levyn toiseksi tähtihetkeksi nousee Damon Albarnin laulama, kovasti Blurin balladikaunokkeja muistuttava Poison.
Ilmeisen demokraattisesti syntyneellä levyllä Damon Albarnin päärooli on miten kuten kokoon kursituilta kuulostavien kosketinsoitinten kopelointi. Olen ihmeissäni, jos pian emme kuule bändistä tai projektista, jossa kaikki tapahtuu hänen tahtonsa mukaan.