Kolmannen albuminsa julkaissut seattlelainen Rosie Thomas hallitsee laulunteon jalon taidon. Hänen biisinsä ovat herkällä tavalla ajattomia ja parhaiden lauluntekijäperinteiden mukaisesti niistä paistaa läpi elämisen tuntu. Laulujen vahvuus käy ilmi, kun levyn ainoa cover-biisi, Ed Harcourtin kanssa duetoitu Let It Be Me, tuntuu suorastaan laimealta Thomasin omien kappaleiden rinnalla.
Tasapainoinen kokonaisuus koostuu pitkälti pienen kokoonpanon säestyksellä esitetyistä balladeista, joissa on runsaasti melodisuutta ja nyansseja. Kaiken kruunaa Thomasin hauraan herkkä lauluääni. Tällä levyllä eivät sähkökitarat juhli, eikä niitä kaivatakaan.
Sähkökitaroiden sijaan levyllä kuullaan koskettimia ja soundtrackien parissa työskentelevän Josh Myersin sovittamia jousitaustoja, jotka antavat sävyjä monille raidoille. Jousien käytössä on kuitenkin osattu olla maltillisia ja muutama laulu on jätetty intiimin riisuttuun muotoon, jossa vain piano ja Thomasin laulu kuuluvat. Liki tuutulaulumainen Tomorrow on juuri se raita, jolla levy pitääkin lopettaa.
If Songs Could Be Held voisi olla peräisin laulaja-lauluntekijöiden kultaiselta kaudelta 1970-luvun alusta, mutta yhtä lailla se toimii vuoden 2005 kylmien iltojen lämmittäjänä.