Public Places
Grand Royal
Joskus äänite saattaa olla sellainen hybridi, jossa on kuultavissa tietyn alueen kulttuurihistoriasta varsin paljon. The Jon Spencer Explosionin rumpalin Russell Siminsin ensimmäinnen soololevy menee juuri tähän kategoriaan. Se kuulostaa New Yorkilta. Public Placesilla sekaisin menee kaikkivoipaisesti monenlainen vaikutin aina punkpopista triphoppiin. Siksi Simins ehkä Grand Royalin linjaan niin tukevasti tuntuu istuvankin.
Nimikkobiisi Public Places on loistava esimerkki rockaavasta ja rullaavasta, hieman Foo Fighters -tyyppisestä poljennasta. Comfortable Places vuorostaan on kaunis akustisvoittoinen melodiapala, jonka lumoavat taustat laulaa entinen Luscious Jacksonin kosketinsoittaja Vivien Trimble. Cookies & Creamissa on tarttuvan horjuvaa urku-groovia sekä villejä sampleja, jotka puolestaan tuovat etäisesti mieleen Beckin. Oma suosikkini on kiehtovan viileästi svengaava No Straight Line, jossa akustisen kitaran riffailun sotkee sähköpiano ja vie biisin kohti perinteisintä poppia.
Public Places on kiinnostava tapaus. Toisinaan se tuntuu loistavalta levyltä, toisinaan taas olen vakuuttunut, että siinä on liikaa erilaisia osatekijöitä ja keskenään liian erilaista materiaalia. Saapa nähdä kuinka tässä lopulta käy. Nyt se tuntuu vain hyvältä.
