Tämän yksinkertaisemmaksi ei rock tule. Kotimaassaan Tanskassa jo yhden albumin ulos pukannut Screamin’ Eric säästää soinnuissa, mutta käyttää säästyneet energiavarat riehakkuuteen. Musiikkinsa sielua ja sydäntä miekkoset ovat vaalineet hellästi hieman ummehtuneessa, mutta mennyttä aikaa terveesti huokuvassa autotallissa moottoriöljyn katkussa ja pin up -kalentereiden keskellä.
Shake It! on nimeään myöten suorastaan typerryttävän yksiulotteinen garage rock -levy ja juuri siksi niin pirun hyvää seuraa. Se tuo hilpeää henkeä soidessaan taustalla ja keskittyneemmässä kuuntelussa oikein jää ihmettelemään, kuinka vähällä rockyhtyeen saa svengaamaan. Screamin’ Eric on samaa mieltä niin Sweatmasterin kuin The Hivesinkin kanssa: pieni on kaunista ja edestakaisin sahaavat kitarat iätön ihanuus. Niin kauan kuin ajattelusta ei tee rajoittavaa dogmaa, kuulostaa lopputuloskin näin puoleensavetävältä.
Ikään kuin tähdentääkseen 60-luvulta tuoksahtavaa löyhää asennettaan ja irrallisuuttaan, vetelee Screamin’ Eric Bad Boogeymanissa Rollarien (I Can’t Get No) Satisfactionia ja Little Girlissä Monkeesin Stepping Stonea kuin olisivat ne itse hetki sitten säveltäneet.