SE, JOSTA EI PUHUTA: Musta, kylmä, syvä ja samea

SE, JOSTA EI PUHUTA
Musta, kylmä, syvä ja samea
Spinefarm

Savolaisorkesteri joutui istumaan pitkään debyyttinsä päällä ennen kuin se näki päivänvalon. Niinpä ei ole ihme, että ensilevy Ne, joista ei puhuta (2010) on saanut jatkoa varsin pian ilmestymisensä jälkeen.

Bändi näytti kyntensä jo ensimmäisellään. SJEP on laadukas ja kipakka orkesteri, joka onnistuessaan saa luoduksi mukavaa läpsettä päin nassua. Minä tapan sinut edustaa uutta levyä parhaimmillaan ja mieleenpainuvimmillaan, mutta näppäriä melodiakulkuja ja viehkoja riitasointuja löytyy muualtakin, kuten esimerkiksi  kadotetusta paratiisista kertova laulu osoittaa.

Läpi levyn jatkuva kitaroiden vuoropuhelu tuo oman pikantin lisänsä kokonaisuuteen. Bändi luottaa selkeälinjaisuuteen, ja kun yhtye toimii äärettömän huolellisesti, SJEP:n paketti on tavattoman ehjä. Se soitti aluksi hardcorea ja niiltä ajoilta on jäänyt piirteitä bändin nykymusiikkiin. Yhtye ei myöskään karta selvää punkhenkisyyttä.

Mahtaako olla kysymys äkkiväärästä savolaishuumorista vai levyn laadukkuudesta, kun bändin parhaat puolet eivät auenneetkaan heti ensimmäisillä kuunteluilla.