The Shins nousi pari vuotta sitten laakista klassisen kitarapopin suurlupaukseksi. Esikoisalbumi Oh, Inverted World esitteli yhtyeen, jolla on herkkyyttä, melodiatajua ja nokkeluutta sopivasssa suhteessa. Erinomaisen debyytin nostamat paineet ovat saaneet hyvää aikaan: lauluntekijä James Mercerin johtama joukko yltää kakkoslevylläänkin kiitettävään ja jopa ajoittain omaperäiseen suoritukseen. Tämä on saavutus sinänsä varsin vahvasti miljoonaan kertaan testattuun traditioon luottavassa kitarapop-idiomissa.
Laulajana kimakkaa ylärekisteriä suosiva Mercer asettuu säveltäjänä ja lyyrikkona popkentän lievästi nörtähtävään taiteelliseen alykkösiipeen, jossa lievä progressiivisuuskin on sallittua, jos se taitavasti osataan kätkeä. The Shins ei toisin sanoen lyö suurilla kertosäkeistöillä päähän, vaan pistää peliin moniosaisia ja yllättäviä käänteitä sisältäviä pop-kappaleita, jotka vaativat useamman kuuntelukerran paljastaakseen laatunsa.
Tässä on orkesterin ainoa potentiaalinen heikkous. Jos popmusiikin pitää olla maksimaalisen tarttuvaa ollakseen hyvää, The Shins ei läheskään kaikilla kappaleillaan ole hyvä popyhtye. Mikäli poppikselle sallitaan näsäviisautta ajoittain lähestyvä melodioilla ja harmonioilla leikittely kuin myös psykedelian ja barokkipopin perintöä soveltava kerroksellisuus, on tämä Albaquerquesta New Mexicosta tuleva kvartetti yksi tämän hetken kiintoisimmista pop-yhtyeistä.
THE SHINS: Chutes Too Narrow
Arvio julkaistu Soundissa 01/2004.
Kirjoittanut: Pekka Laine.
The Shins nousi pari vuotta sitten laakista klassisen kitarapopin suurlupaukseksi. Esikoisalbumi Oh, Inverted World esitteli yhtyeen, jolla on herkkyyttä, melodiatajua ja nokkeluutta sopivasssa suhteessa.
Arvio
THE SHINS
Chutes Too Narrow
Sub Pop
Chutes Too Narrow
Sub Pop
