Tuntuisi hiukan hölmöltä kutsua The Shinsiä bändiksi, sillä kaikki James Mercerin kanssa verrattomalla Wincing The Night Away -albumilla (2007) soittaneet ovat jääneet matkasta. Yhden miehen näkemystä The Shins on ennenkin toteuttanut, mutta nyt muita muusikoita ei nähdä edes promokuvien täytteenä.
Odotettu Port Of Morrow on niin helposti avautuva ja välitön albumi, että sen yhteydessä on luonnikkaampi puhua Crowded Housen kaltaisesta miellyttämisenhaluisesta pehmopopista kuin Neutral Milk Hotelin indieänkyröinnistä. Viiden vuoden aikana Mercerin musiikillinen mieli ei ole kääntynyt sisäänpäin, vaan avautunut entisestään. Levyn lauluista ensimmäisenä esitelty Simple Song ei ole ainoa laatuaan, vaan myös Bait And Switchin ja No Way Downin yhteydessä voi puhua pirteästä, napakasta ja tarttuvasta kitarapopista.
Teksteissä James Mercer katselee uteliaana ja hiukan kummastellenkin ympärilleen. Perheen perustaminen on jättänyt jälkensä ajatuksiin, mutta Scrabblesta ja sivistyssanoista tykkäävä Mercer tarttuu tomerasti myös muihin suuriin aiheisiin. No Way Down esimerkiksi tökkää globaalia rahavaltaa kipeästi kylkeen.
Uusi aurinkoisempi ilme pukee The Shinsiä. Jos pystyy hyväksymään sen, että Port Of Morrow ei ole mitään sen kummempaa kuin erinomainen joskin hiukan liian hyvin käyttäytyvä aikuispoplevy, piisaa James Mercerin uusista lauluista iloa pitkäksi aikaa.
