The Shins ei ole aikoihin ollut se sileäposkisista pop-ralleista lumoutunut retkue, jollaisena se uransa alussa esittäytyi. Pikemminkin orkesterista on tullut synonyymi James Mercerin halulle etsiä alati tuoreita muotoja ovelan valppaille sävelilleen. Silti The Worm’s Heartin konsepti yllättää – levyllä soivat viimevuotisen Heartwormsin laulut peilikuvikseen rukattuina.
Perusajatus on simppeli: uudella albumilla kaikki on käännetty päälaelleen. Mildenhallin leppeä folk on korvattu kovakouraisella bluesrockilla, Half A Millionin indiepoljento kornilla rocksteadylla, Dead Aliven huolettomuus hartaalla barokkipopilla, ja niin edelleen. Mitä kauemmas alkuperäisestä on päästy, sitä tyytyväisempi Mercer lienee ollut.
The Worm’s Heart ei kuitenkaan kuulosta missään vaiheessa irtiotolta. Se on edeltäjäänsä rosoisempi ja kokeellisempi, mutta samalla pikemminkin leikkisä kuin riidanhaluinen. Ilmaisutavasta toiseen pomppiessaan The Shins tyytyy ensisijaisesti esittelemään omaksumiskykyään ja kekseliäisyyttään. Luovimman kunnianhimon tällainen muotoon keskittyvä lähestymistapa houkuttelee esille vain paikoin.
Kokonaisuutena The Worm’s Heart on tuskin muuta kuin omistautuneesti toteutettu välityö. Olisi kuitenkin vähättelyä haudata albumi taustatarinansa alle. Vaikka sävelet eivät täysin irtoa alkuperäisestä viitekehyksestään, on levyllä myös oma musiikillinen identiteettinsä.
