SLAVES ON DOPE: Inches From The Machine

Kurluttavaa laulua, rouhivaa kitaran ja basson vallia, äkkihyökkäyksiä, taantumista puhtaaseen lauluun ja melodianpätkiin, ilmassa pyöriviä letitettyjä tukkia ja Adidas-logoja siellä täällä. Kuulostaa vähän liiankin tutulta.
Jonkun pitäisi äkkiä katkaista hana, joka suoltaa toisiaan muistuttavia uusmetallibändejä maailmalle aivan liian pelottavalla vauhdilla ja haudata se johinkin sukellusvene Kurskin liepeille. Siinä toivossa, että ydinkärjet vielä jonain päivänä räjähtävät ja vievät Slaves On Dopet ja muut wannabeet mennessään. Nämä ovat Sharon ja Ozzy Osbournen Divine-lafkalla, mutta eipä olla näköjään sielläkään flunssan tavoin leviävältä taudilta suojassa.
Kiitoslistan jälkeen haistatetaan vittua kaikille niille, jotka eivät bändiin uskoneet. Soundin metalliosastolle voi keskisormea heiluttaa jatkossakin, sillä täällä Slaves On Dopeen ei uskota vieläkään. Jokuhan sen hanan lopulta sulkee ja Slaves On Dope ei kuulu selviytyjiin, ei ainkaan Inches From The Mainlinen perusteella. Tällä levyllä se on pelkkä peesailija.