SOULGRIND: Elixir Mystica

Arvio julkaistu Soundissa 03/2001.
Kirjoittanut: Antti Mattila.
Ostaisitko Samaran, jos saisit samalla rahalla Ferrarin?

Arvio

SOULGRIND
Elixir Mystica
Holy

Ostaisitko Samaran, jos saisit samalla rahalla Ferrarin? Soulgrind on juuri sitä porukkaa, jota jonkun musiikkityylin menestys tuottaa. Se on imaissut itseensä kauhublackin piirteitä ja käyttää naislaulua, narskuntaa ja mörinää rinnakkain ja yrittää sekoittaa vaikutteet omaksi musiikikseen. Toki Soulgrind on ollut kuvioissa vuosikausia ja sen soittajat paljon pitempään, mutta uskottavuutta Soulgrind ei onnistu musiikkinsa välityksellä tuottamaan. Se ei ole oikeasti uhkaava. Monessa biisissä hiihdellän pikemminkin naurettavuuden rajamailla, sillä esimerkiksi koskettimet, jotka useassa bändissä maalaavat synkkää tunnelmaa, tuottavat Elixir Mysticalla vain kuvan tylsästä ja muovisesta tietokonemusiikista, joka kuljettaa pelaajaa tasolta toiselle. Eikä tilannetta paranna Grey Shades Of Loven Enter Sandman -mallin riffittely.
Helsinkiläisen puolustukseksi täytyy mainita, että Soulgrind on kaikesta huolimatta tunnistettavissa omaksi itsekseen. Silti sillä ei ole mitään annettavaa jo lähes kaiken nähneelle black-yleisölle. Kilkutusta ja örähtelyä löytyy jalommassa muodossa Soulgrindin kannalta liian usealta taholta ja kauhuromantiikallakin on rajansa. Eiväthän Painajainen Elm Streetin jatko-osatkaan tuntuneet ikinä niin kiehtovilta kuin se ensimmäinen. 

Lisää luettavaa