Etelä-Afrikasta ponnistava Spoek Mathambo iski lujaa viime vuoden Mshini Wamilla. Hän teki elektronisesta kwaito-soundista isoa, minimalistista ja globaalia jytää. Kauas on tultu DJ Mujavan Township Funkista. Kakkoslevy siirtyy jo täysin uusiin maisemiin.
Father Creeperilla on paljon kitaraa, sellaista uuden vuosituhannen indieskidien funkia jostain Franz Ferdinandin ja Vampire Weekendin välimaastosta. Koneet dominoivat, mutta yleissoundi ei ole yhtä karu kuin debyytillä.
Lyyrisesti suurin osa levyä on impressionistista maalailua ja muutaman rivin tuokiokuvia, aiheena kolmannen maailman maisemat, pölyisine katuineen ja lasinsirpaleiden lailla soivine biitteineen. Kokonaisuuksia on vaikea hahmottaa, sillä sanat tuntuvat luettunakin kiirehtivän ja kaatuilevan toistensa päälle hallitsemattomasti, lähes tajunnanvirtana.
Pari selkeämpääkin aihetta löytyy. Put Some Red On It käsittelee veritimanttien inhimillistä hintaa ja We Can Work taiteilijan kyvyttömyyttä tehdä oikeita töitä: ”I’m working too damn hard to never have to work a day in my life.”
Levyä vaivaa lievä haahuilu, sekä lyyrisesti että soundillisesti, mutta silti tämä on vahvasti kuuntelemisen arvoinen. Debyytti oli kyllä parempi.