Kesän Quo-keikka Pakkahuoneella oli aivan pannahisen kovaa perusbuugin vääntöä, jonka lihaksissa ei ollut unssiakaan läskiä. Sitäkin varautuneemmin tartuin uuteen, sinänsä nokkelasti nimettyyn albumiin, jolta ei oikein tohtinut odottaa läheskään yhtä pätevää roll over lay down -meininkiä. Tanakkuudessaan neljännen soinnun metsästys kohoaa kuitenkin samoille rock’n’roll-asenteen ja komppijytkeen lukemille ja ylikin kuin Heavy Traffic (2002), jonka parhaat siivut taisivat olla keikan ainoat tämän vuosituhannen vetonaulat. Perusasiat ovat kohdallaan, kun paalujuntta vatkaa lennokkaasti ja popmelodiat eivät liikoja eksyile euro- tai jenkkipopin löperyyksiin.
Enimmäkseen yhtye operoi klassisilla konsteillaan höystäen riffeihin ja väliosiin mainioita muistumia kulta-ajalta ja vieläkin vanhemmista suosikkibiiseistä. Rumpali Matt Letleyn You’re The One For Me kiemuroi sovituksessaan hauskasti Gerdundulan folk-riffeillä. Basisti Rhino Edwards täydentää etevästi Francis Rossin, Rick Parfittin ja sanoittaja Bob Youngin perustyötä. Tutusta bluesriffistä jykevöitetty Gravy Train on albumin parhaita siivuja. Rossi on silti levyn luotettavin työjuhta, jonka luomien ja elinvoimaisina pitämien tuhtien tavaramerkkitahtien joukkoon mahtuu myös kevyen kauniisti kitaroitu popblues Electric Arena.
