STEVE WALSH: Glossolalia

Arvio julkaistu Soundissa 10/2000.
Kirjoittanut: Jaan Wessman.
Pitkän päivätyön Kansasin riveissä tehnyt laulaja-kosketinsoittaja progeilee uutukaisellaan rankemmissa tunnelmissa.

Arvio

STEVE WALSH
Glossolalia
Magna Carta

Pitkän päivätyön Kansasin riveissä tehnyt laulaja-kosketinsoittaja progeilee uutukaisellaan rankemmissa tunnelmissa. Ankarammankin rockin (muun muassa Toolin!) ystäväksi tunnustautuva Walsh yhdistelee Glossolalialla vakibändinsä tuttua, hienostuneempaa saundia uudempaan, aggressiivisempaan otteeseen onnistuen paikka paikoin erinomaisesti. Taustalle värvätyt soittajat paahtavat välillä turhankin innokkaasti sortuen samalla koko progegenren suurimpaan vitsaukseen; kukkoiluun. Myös erinäisten biisien kevyehkö permanentti-heavy korostus särähtää korvaan kaipaamattomana muistutuksena Kansasin kamalimmista levyistä.
Suurimman osan ajasta Walshin ääni sekä sävellykset kuitenkin kantavat eteenpäin luoden tummanpuhuvia, skitsofrenisiakin äänimaailmoja. Nuoremman sukupolven laulajien (Attention, mr. LaBrie!) varsinkin soisi kiinnittävän huomiota Walshin ilmeikkääseen ääniskaalaan, josta kuulee vuosien saatossa koetut ylä- sekä alamäet. Sopivasti teatraalinen nimikkobiisi sekä Kansas -nimen kasteessa saanut viisu ovat vaikuttavia esityksiä, jotka todistavat Walshin olevan musiikintekijänä jälleen kerran nousukurssissa. 

Lisää luettavaa