Turkulainen The Streams vaikuttaa kaikin puolin lupaavalta tulokkaalta, mutta Hopeless Play -debyytin perusteella nämä odotukset eivät vielä konkretisoidu valmiiksi. The Streams etsii omaa suuntaansa yltiömelodisen ja puhtoisen seasta, eivätkä tilannetta juuri auta ilmiselvät, vaikkakin hyväntahtoiset The Killers -lainat.
Täydellisen kitarapopin tekeminen on taitolaji, johon vain harvat kotimaiset yhtyeet ovat pystyneet. The Streamsille on nostettava hattua rohkeasta yrityksestä, mutta jos ja kun vertailuun otetaan saman kentän kansainväliset mestarit, tulee turkulaisille selvästi takkiin. Esimerkiksi tästä käy muun muassa suureelliseen tunnelmaan nojautuva Another Lonely Day, joka tuo mieleen The Feelingin, mutta jää loppujen lopuksi varsin kauas tästä. Kun rima nostetaan korkealla, näyttää puolittainenkin onnistuminen vähän heikolta.
Hopeless Playssa on kuitenkin paljon hyvää. Love (Just A Feeling) toimii riisuttuna toteutuksena hienosti, vaikka tekstipuolen hivenen kiusallisia assosiaatioita Bostoniin ja The Darknessiin onkin vaikea välttää. Herkullinen on myös kappaleen häiriintynyt kitarasoolo, joka tuo biisiin mukavasti poikkeavaa särmää. Kyseessä on yksi menneen vuoden parhaimpia yksittäisiä siivuja. Se osoittaa, että puutteista huolimatta The Streamsin tekemisiin kannattaa jatkossa kiinnittää huomiota.