Norjan Bergenin vireä rock-skene on jo tuottanut Seven Impalen, Tiebreakerin, D’accorDin ja Ossiclesin kaltaisia bändejä. Uusimpana jonoon astuu vähän kömpelösti nimetty Shaman Elephant.
Debyytillään kvartetti nojaa vahvasti 60/70-lukujen progeen ja bluesahtavaan protoheviin, eikä vähiten alan suomalaispioneereihin. Shaman In The Woods lainaa sarjallisen merkkiriffinsä suoraan Tasavallan Presidentiltä. Vai oliko se sittenkin Wigwamia? Muualla on pätkiä, jotka voisivat olla Pekka Pohjolan ensimmäisiltä albumeilta. Modernius yhtyeeseen tulee lähinnä kitaristi Eirik Vognstølenin välillä hysterian rajaa hipovasta laulusta ja tavasta, jolla palat liimataan yhteen. Tusco-instrumentaali kuulostaa Pohjolan, varhaisen King Crimsonin ja Pat Methenyn synteesiltä nättine piano/kitaralurituksineen. The Jazz naittaa yhteen tuhtia stoneria ja jazz rockia. Jonas Særstenin urut ja piano (mellotronia kuullaan harmillisen vähän) näyttelevät kitaran rinnalla pääroolia Ole-Andreas Jensenin ja Jard Holen rytmisektion turvatessa selustan tanakasti mutta melodisesti.
Lavalla Shaman Elephant on varmaan intensiivinen kokemus, mutta genren huippuluokkaan nousu vaatii vielä vaikutteiden sulattelua ja joitain yllätyselementtejä.