Superbändi teki herkullisen poplevyn etätyönä – Indievipeltäjien esikoiselle on loihdittu umpimelodisia lauluja

Arvio julkaistu Soundissa 1/2017.
Kirjoittanut: Pertti Ojala.

Arvio

BNQT
Volume 1
Bella Union

Texasista tulevan Midlaken nokkamiehen Eric Pulidon ideasta syntynyt BNQT esittäytyy jatkoa luvaten nimetyllä albumilla. Mahdollisilla myöhemmillä BNQT-julkaisuilla ei kuitenkaan välttämättä kuulla samaa joukkoa kuin debyytillä, jonka tekijöiksi Pulido on kutsunut Band Of Horsesin Ben Bridwellin, Franz Ferdinandin Alex Kapranosin, Grandaddyn Jason Lytlen ja Travisin Fran Healyn.

Pulido ja kukin vieraansa on kirjoittanut Volume 1:lle kaksi laulua vokalistin tehtävien langetessa kulloisenkin biisin tekijälle. Ja vaikka Kapranos ja Healy tulevat lauluntekijöinä eri maailmasta kuin kollegansa, niin säestyksestä vastaava Midlake-kolmikko loihtii lauluista varsin homogeenisen kokonaisuuden.

Pulidon glam-poljentoinen Restart esittelee BNQT:n hyväntuulisena ja Kapranosin pikkupsykedeelinen Hey Banana tekee jousineen ja puhaltimineen selväksi, että levyn biiseihin on panostettu reilusti sovituksellista kunnianhimoa. Albumin kollektiivisin raita on Pulidon Real Love, jolla The Traveling Wilburysin henki yhdistyy
umpimelodisen brittipopin kepeyteen.

Volume 1 on osin etätyönä syntynyt herkullinen poplevy, jolla asianosaiset ovat ottaneet tehtävänsä tosissaan. Biiseissä tai tulkinnoissa kun ei ole kuultavissa pienintäkään puolivillaisuutta.

Lisää luettavaa