Lainakappaleilla tunnetuksi tulleita artisteja ei tule noteerattua alussa vakavasti. 60- ja 70-luvuillahan covereissa ei ollut mitään epätavallista, ja suurin osa suomalaistakin listamusiikkia oli käännöskappaleita. 2000-luku on ollut covereiden paluun aikaa.
Tulkintoja leimaa usein ironia ja genrejen sekoittaminen. On ilmeisen jännää, että hintelät kuoropojat laulavat punaniska-countrya, tai että haavoittuvainen laulajaneito versioi junttiheviklassikoita. Norjalainen Susanna And The Magical Orchestra on poikkeus tähän. Susanna Wallumrodin ja Morten Qvenildin sekä eri vierailijoiden muodostama porukka hellii lainakappaleita kuin omia lapsiaan.
Johdonmukaisesti nimetty 3-levy on odotettu askel originaalisuuden suuntaan, eikä sillä ole kuin pari lainaa. Albumi on elektronisempi ja hivenen suoraviivaisempi kuin yhtyeen aikaisemmat tuotokset, mutta tusinajytän sijaan se sisältää modernia kamaripoppia ja arktista soulia. Soinnin eleganttius syntyy pitkälti siitä, että yhtye uskaltaa luottaa maltilliseen instrumentaatioon sekä pieniin elektronisiin detaljeihin. Kitarakomppien sijaan soinnutellaan synalla ja vibrafonilla, ja Wallumrodin laulumelodiat ovat viipyileviä ja muodoltaan enemmän jazzia kuin poppia.
Haikea mutta päättäväinen 3 on lähes täydellinen syksylevy.