Ramopunk on vähän kuin Keskustapuolue. Ensinnäkin itseisarvoksi on otettu taantumus. Lisäksi molemmat ovat olleet ajankohtaisia hetken verran joskus kymmeniä vuosia sitten, mutta sitten aika meni ohi eikä kukaan ole huomannut heille siitä kertoa. Nyt heihin voi suhtautua lempeästi, jos ei tarvitse olla liian läheisissä tekemisissä. Jos sen sijaan joutuu samaan tilaan, ärsytyskynnys ylittyy varmasti.
Vaikka The Tarjas onkin ideoinut nimensä älyttyään suomentaa Donnasin esikoisalbumin, on heidänkin esikuvansa tietysti Ramones, maailman yksi yliarvostetuimmista yhtyeistä. Siksi The Tarjasin valkoiselle vinyylille prässättyä esikoisalbumia on hiukan turha arvottaa. Riittää kun kertoo, että se kuulostaa Ramonesilta. Muuta tarkoitusta sillä ei olekaan. Vaikka puolet levyn biiseistä on lainavetoja, ei mukana ole yhtään Ramones-coveria, vaan muutamien sinänsä nokkelien omien biisien joukossa kuullaan muun muassa Misfitsiä ja homopunkbändi The Queersin materiaalia.
Suhteutettuna Suomen ramopunkbändien joukkoon The Tarjas on ehdottomasti parhaasta päästä, koska se soittaa ärtsysti ja biisejä on tehty muustakin kuin Ramojen kuuntelusta.