TEHOSEKOITIN: Varoittava esimerkki

TEHOSEKOITIN
Varoittava esimerkki
levy-yhtiö

Kolmannella kokopitkällään Tehosekoitin käy kertaustyylien kimppuun. Varoittava esimerkki -levyllä kyytiin kelpaavat niin Stray Cats, kapakkapiano, glamrock, menneiden vuosien kauniit muistot kuin Rauli Badding Somerjokikin.
Usein on tapana liittää levyt artistien elämänkaariin, mutta en tiedä, että onko se tällä kertaa välttämätöntä. Totta kai nuorille ihmisille tapahtuu asioita, joillekin enemmän, toisille vähemmän. Joka tapauksessa Varoittava esimerkki on ensimmäinen Tehosekoitin -levy, jolla yhtye katsoo taaksepäin ja miettii missä ollaan oltu ja missä ollaan nyt.
Viimeksi Tehosekoitin oli purkkaa, mutta nyt siltä on mennyt järki. Fiksu ja kypsä, Pillitä Elli pillitä ja Pikku Narttu räkivät rock’n’rollia juuri niin kuin nuorten miesten pitääkin. Oh boy en lopettaa mä voi sekoittaa Stray Cat Strutin ja Kinksin Sunny Afternoonin Tuomari Nurmiosta muistuttavaksi primitiivirockiksi. Niissä kaikissa on pimeiden peräkamarien syntinen rytmi.
Vaikka Varoittava esimerkki onkin rock-levy, niin parhaimmillaan se on silloin, kun se antaa tilaa isoille tunteille. Tehosekoitin kehtaa olla katuojassa ja muistella miltä tuntui olla taivaassa. Ei enempää blues, ei enempää down -biisin kitarasoolo riipii ja raastaa ja nieleskelee isoa itkua. Syksy saapuu – vanha suola janottaa kuvaa poikien kotikaupunkia todella kauniisti. Omalta kohdaltani erityisen hienoksi kappaleen tekee se, että minäkin olen kävellyt silloin Lahdessa asuneen rakkaani kanssa sateessa läpi kaupungin ties minne.
Levyn kaikkein paras kappale on kuitenkin Pakko päästä pois. Se on lähes paras suomenkielinen pop-laulu sitten Baddingin Paratiisin. Se on juuri sellainen häpeilemättömän suora ja nostalginen kappale, joka saa kolmekymppisenkin itkemään. Ihan totta.
Ja sitten vielä levyn kieli: ”Hei tulisit back mun darling!” Upeasti sanottu. Nyt on Tehosekoittimen aika.