TIAMAT: Amanethes

TIAMAT
Amanethes
Nuclear Blast

Johan Hedlundin friikkisirkus on tallannut pitkän matkan gootahtavan metallinsa parissa, ja uutukaista onkin etukäteen mainostettu jonkinlaiseksi uuden ja vanhan Tiamatin synergistiseksi yhteenliittymäksi. Kuin tilauksesta levyn ensimmäinen raita The Temple Of The Crescent Moon tarjoaakin kymmenen vuotta vanhan Cold Seed -singlen kaltaisen kitaramelodian. Seuraavassa kappaleessa Equinox Of The Gods Hedlund jopa venyttää vanhoja örinäjänteitään. Toisaalta 2000-luvun goottisynkistelykään ei ole kadonnut mihinkään. Iskevät melodiat sen sijaan tuntuvat olevan.

Kokonaisuus vaikuttaa kestokuuntelussa melkoisen hajanaiselta. Punaisena lankana toimii Tiamatin oma tuotanto, mutta polveilevista kontrastien rakenteluista tuntuu olevan yhtyeelle enemmän haittaa kuin hyötyä. Tiamatin alkujuurille kurkottavat rupiset riffit ja mörköoopperamaisesti kaikuilevat kosketinmatot ovat auttamattoman kömpelöjä. Kun Hedlund tarjoilee niiden päälle semimelodista lauluaan, on katastrofi valmis. Primitiivisyys ei ainakaan kohenna yhtyeen ilmaisua.

Amanethes on selkeä huti, jossa yritetään hääriä useammalla osa-alueella, mutta lopputuloksesta jäävät puuttumaan kaikki positiivista kuunteluelämystä edesauttavat elementit. Juuri tätä puolta Tiamatista kukaan ei olisi tahtonut kuulla, ainakaan kokonaisen albumin kantavana teemana.