Vasta tämän keikan katsottuani tajusin, kuinka rajoittunut laulaja Johan Edlund on. Miehen ääniala, taidot ja matalaan goottilauluun perehtynyt tyyli on hyödynnetty levyillä maksimaalisesti, sillä livenä, kun naislaulutuet ja muut kikat ovat poissa, Edlund tekee hartiavoimin töitä saadakseen äänensä riittämään.
Jyhkeä goottihenki jyrää silti ja pari nopsempaa numeroa herättelevät muuten hiljalleen soljuvan materiaalin seassa, jota vielä esitetäänkin korostetun hidasliikkeisesti. Värikylläisyys lumoaa ja lattialamput suuntailevat viehkosti viime vuosina rautaa pumpanneeseen, ilman paitaa ja hamemaisissa housuissa esiintyvään Edlundiin. Ja osaamisen äärimmilleen hyödyntäminen toistuu: tylsyys alkaa väistyä transsimaisen olotilan tieltä.
Promovideot ja haastattelu mukana.