TIMO KIISKINEN: Omalla maalla

Arvio julkaistu Soundissa 11/2007.
Kirjoittanut: ASKO ALANEN.

Kiiskisen määrittely kaihomusiikin mestariksi on osuva, sillä jo pitkään huomattavan usea aidosti tunteikas tai intiimimpi laulelma on paljastunut hänen tekemäkseen.

Arvio

TIMO KIISKINEN
Omalla maalla
MuFarang

Kiiskisen määrittely kaihomusiikin mestariksi on osuva, sillä jo pitkään huomattavan usea aidosti tunteikas tai intiimimpi laulelma on paljastunut hänen tekemäkseen. Omalla maalla on yhtä oivaltava nimi albumille, jolla lauluntekijä tulkitsee itse tekstejään ja suurenmoisia säveliään hienostelemattoman avoimesti ja pelkistetysti. Laulut ovat toinen toistaan hartaampia, tunnevoimaansa ja melodista hellyyttään vaalivia elämyksiä. Niissä on tarkalleen kaikki, mitä tarvitaan eikä rahtuakaan ylimääräistä sanailun tai soiton pakkosyöttöä. Liekö rakkauden ja kuoleman tuntemuksia koskaan rinnastettu yhtä väräjävän kauniisti ja ylevästi kuin Kellot-kappaleessa?

Janne Haaviston luotsaama sessio kerää taustalle sellaista hienoa akustista voimaa kuin kitaristit Jarkka Rissanen ja Markku Kanerva sekä Hoedown-kaksikko Poijärvi/Kuokkanen. Täsmävieraisiin kuuluvat Maaritin ja Jorma Kääriäisen äänet, Esa Kotilaisen mellotroni ja Erik Hokkasen viulu. Varsinaiseen albumiin kytkeytyy trad-voittoinen bonus-ep Vaeltava muukalainen, jonka nimikappale on suomennettu onnistuneesti Wayfaring Stranger -folkviisusta. Tuomari Nurmio osallistuu kitarallaan pyhitykseen. Suomalaisten kansanlaulujen sävyt ja sävelet sulautuvat täydellisesti ja täyteläisesti angloamerikkalaiseen folkiin.

Muut artistin levyarviot

Lisää luettavaa