Norjan Tristania on viimeistään nyt hylännyt viimeisetkin bläkkisvaikutteiden rippeet ja bändi leijailee jossakin tunnelma- ja goottimetallin välimaastossa.
Tristania ei ole aiemmilla levyilllään osoittanut häikäisevää omaperäisyyttä, jonka olisi mielellään suonut henkivän yhtyeen sävelmistä. Se ei ole vieläkään pystynyt tyystin pyyhkimään ongelmaansa maton alle. Bändi on sentään oppinut peittämään puutteitaan ja korostamaan vahvuuksiaan, ja vaikka tämä tuntuu jonkinlaiselta silmänkääntötempulta, ei se sitä kuitenkaan ole.
Tristanian vahvuudet tänään ovat tunnelmilla leikittelyssä. Se pelaa tummasävyisellä fiilistelyllä ja sävelmaalailulla sellaisella tavalla, joka nostaa bändin arvoa. Illumination ei kuitenkaan vie Tristaniaa kuin vasta voittokululle johtavan polun päähän. Tuntuu kuin yhtye ei olisi ollut aivan varma, mihin suuntaan kappaleita olisi pitänyt alkaa viedä ja soveltanut käytäntöön vähän kaikkea.
Levyltä löytyy paljon hienouksia. Jäämme kuitenkin vielä odottamaan, että bändi tekee kappaleisiinsa tarkempia kohdennuksia.