TWILIGHT OPHERA: Midnight Horror

Twilight Ophera on kehittynyt kohti norjalaistunnelmia. Midnight Horror muistuttaa siinä mielessä Dimmu Borgirin Spiritual Black Dimensionsia, että biisien sekava rakenne myrkyttää tarttumapintoja. Melodisuutta ei ole unohdettu, mutta laulujen tietyn epäselvyyden vuoksi niiden lähelle ei pääse. Biisit ovat liian samanlaisia ekstaattisen kokemuksen saavuttamiseksi.
Midnight Horrorin pakkanen on joka tapauksessa purevampaa kuin debyytin, sillä musiikkia on viety kireämpään suuntaan muun muassa vähentämällä koskettimien yltäkylläistä vaikutusta. Soundit ovat muutenkin paremmin kohdallaan. Twilight Opheran iskukyky alkaa puutteista huolimatta hahmottua, ja useat väliosat lähtevät jo nyt huomiota herättävän lennokkaasti. Väliosat posauttelevat puuroutuvaa runkoa mukavasti rikkaammaksi. Jos kehitys pysyy tässä vauhdissa, kolmoskiekolla kuullan Suomi-pojilta kovaa näyttöä.