U.F.OJALA: Itsestään huolta pitävä nuori mies

Arvio julkaistu Soundissa 2/2016.
Kirjoittanut: Jussi Niemi.

Arvio

U.F.OJALA
Itsestään huolta pitävä nuori mies
Joteskii Groteskii

Vinkki Luukkasen Antin palstalla herätti kiinnostukseni ja kun U.F.Ojala vähän myöhemmin esittäytyi Tampereen Vastavirrassa, kävin korkkaamassa bändin. Ja se kolisi kuin metrin halko!

Asiat etenevät näemmä ripeästi. Tämä on nimittäin Teemu Ojalan enemmän tai vähemmän soolopuuhastelusta oikeaksi yhtyeeksi kasvaneen U.F.Ojalan pitkä debyytti. Virkistävästi nimetyssä kiekossa on vinosti vasemnoisemalta tulevaa ja silti harvinaisen suoraa tilitystä nuoren miehen yrityksistä hahmottaa olemistaan nykyisessä todellisuudessa.

Minulla ei ole mitään vaikeuksia samaistua Teemun tuntoihin, vaikka täysin eri ikäpolvea olenkin. Hän laulaa sellaisella hyvin ei-stailatulla tyylillä ja sanoisinko ei-älykkömäisellä angstilla, joka paitsi muistuttaa suomalaisen rock-undergroundin varhaisvuosista myös puhuttelee rohkeudellaan olla piileksimättä minkään takana.

Tietty suola tulee siitä, että erittäin maukkaasti yhteen pelaavat kitarat soivat upealla terällä hyvin professionaalisti Teemun kotikutoisen laulun vastapainoksi kompin jauhaessa yleisen syyttäjän tehokkuudella. Soinnista tulee mieleen vihaisempi ja psykedeelisempi Crazy Horse, mutta punkin ja stonerinkin sävyjä löytyy. Laulut erottuvat toisistaan, vaikka albumin hahmo on hyvin ehjä. Äreetä mutta mureeta, sano mummu tyrnikiisselistä!

Lisää luettavaa